Syksyfiiliksiä.
(PS. JOS HALUAT LUKEA VAIN KUVASTAJA-AJATUKSET NIIN SKROLLAA KOHTAAN ***)
Niin, syksyfiiliksiä.
Olen nukkunut pitkään, useimpina aamuina.
Olen odotellut, että lehdet putoaisivat kunnolla, koska sitten on edessä pari päivää haravointitreeniä.
Olen aloittanut harrastuksen tai itse asiassa kaksi: ensimmäistä kertaa elämässäni ilmoittauduin kansalaisopiston kursseille. Aiemmin ei ole ollut aikaa. Aiemmin kaikki aika on ollut taistelua, päivätyöt + ajan varastaminen kirjoittamiselle. Päässä on takonut ohje, että jos jotakin haluaa, niin sitä pitää sitten ELÄÄ, SYÖDÄ, JUODA JA HENGITTÄÄ 24/7 ja niinpä olen suhtautunut kirjoittamiseen tuolla filosofialla. Varmaan jo liiankin pitkään.
Nyt on tullut se hetki, että hei hetkinen ihminen, saavutit jo unelmasi, joten voisiko esim. hengähtää välillä.
Tehdä jotain ihan vain huvin vuoksi. Koukuttua johonkin ihan muuten vain.
Niin — ne harrastukset! Japanin kieli ja jooga. Ensimmäinen kai siksi, että en ole oikein opiskellut kunnolla mitään kieltä, ja silti monesta kielestä on olemassa sellainen epämääräinen mielikuva jo. Halusin aloittaa kielen, jossa joutuisin aloittamaan täysin pohjalta ja kaikki olisi uutta ja ennalta-arvaamatonta. Joogaa taas olen jossain määrin tehnyt jo Youtube-videoiden avulla kotona, mutta kun nyt yksi ryhmä sattui olemaan tarjolla melkein tässä kotikylällä (tuntuu väärältä ajaa 40 km autolla ihan vain päästäkseen jonnekin ohjattuun liikuntaan tunniksi), niin lopultakin päätin lähteä mukaan tällaiseen ryhmäliikuntaan.
Harrastusten ohessa olen kyllä tehnyt töitäkin. Olen lukenut kässäreitä ja kässäreiden pätkiä ja olen kirjoittanut palautteita. Ihan mielettömän haastavaa ja mielenkiintoista, joka kerta: koettaa miettiä teksti läpi ja puristaa kaikki omat ajatukset ja lukukokemus jonkin sellaisen siivilän läpi, että siitä pusertuisi ulos hyödyllinen palaute.
Tuo palautehomma on välillä vienyt mehut ihan täysin.
(Ja välillä väsyneen tyhjään mieleen on hiipinyt kaikkea ei niin mukavaa. Kai se on hinta siitä, että on aikaa vain olla ja ajatella. Hinta siitä, että omat asiat ovat suhteellisen hyvin ja järjestyksessä. Silloin ehtii lukea uutisiakin ja kokea jonkinlaista maailmanraivoa kaikesta siitä ympärillä olevasta, joka on pielessä. Silloin kun on uppoutunut selviämään omista duuneista päivästä toiseen, ei huomaa eikä ehdi ajatella omaa etuoikeutettua asemaansa… Mutta en halua, en kestä upota tuohon ajatussuohon nyt, ja siksi tämä saa jäädä sulkuihin.)
Olen myös sluibaillut, laiskotellut, hidastellut.
En kirjoita uutta kirjaa… En vielä. Olen jo jonkin aikaa kellunut kummallisessa vapaudessa ja tyhjyydessä. Vapaudessa, josta ei ihan osaa vielä kunnolla ottaa kiinni. Tajuta, että hei, tämä on tässä nyt, istun täällä kotona ja olen kirjailija, on nuo muistiinpanot tuossa ja taustatyökirjapino tuossa. On mahdollisuus kirjoittaa IHAN. MITÄ. VAIN. Ja joko sanoin, että minulla on sitä:
a
i
k
a
a
…
Ai että. AI ETTÄ. Toivon tätä jokaiselle ihmiselle. Aikaa olla ja tehdä just sitä mistä nauttii -> ilman epätoivoista ajan varastamista, oikean asian kiertelyä ja kaartelua ja väärien asioiden kaatumista ryminällä niskaan. Tämä on paljon vaadittu ja silti niin oikein. Kumpa useammalla olisi mahdollisuus tähän. Kaikilla.
Tosin, niin. Tällä hetkellä minulla on siis aikaa, mutta ei vielä riviäkään tekstiä.
Jonkinlainen kaukainen prologin alkulause kolkuttelee päässä.
Olen myös käynyt pikkuisen opettamassa (lue: max. kerta viikkoon). Aiheena tieteellinen kirjoittaminen, mutta ennen kaikkea se kirjoittaminen. Parasta on koota neljän tunnin tapaamisen setti aiheesta ”kirjoitusprosessi”. Mitkä olisi ne kaikkein parhaimmat vinkit, jotka voisin antaa alkuun pääsemiseen, kirjoitusrutiinin löytämiseen? Vinkkilista elää ja täydentyy koko ajan, ja keskusteluista opiskelijoiden kanssa opin aina itse lisää. Viimeksi he piirsivät sarjakuvan aiheesta Tekstini synty. Sellaisen voi piirtää paitsi jälkikäteen, myös vaikka etukäteen, kuvittelemaan tulevaa ja vahvistamaan uskoa:
Näin tuleva kirjani syntyy.
***
Kuvastaja-ajatuksia:
Viimeisin kirjani, Käärmeiden kaupunki, ilmestyi reilu vuosi sitten. Minun pitäisi varmaan kirjoittaa siitä ihan erillinen koontipostaus. Mutta tässä hyvin tiivistetty versio: Halusin kirjoittaa Ihan Oikeaa Eeppistä Fantasiaa. Keksin kolme päähenkilöä tai he keksivät minut. Aloin kirjoittaa. Varastin aikaa. Kirjotin gradupäiväkirjaan että PRKL JONAIN PÄIVÄNÄ VIELÄ KIRJOITAN KÄÄRMEIDEN KAUPUNKIA. Kässärin alku oli syväjäädytyksessä. Sain apurahaa ja pääsin Wieniin residenssiin ja kirjoitin tarinan huippukohtia wieniläisessä puistossa samalla kun söin mansikoita. Alkuvuodesta 2016 lähetin tekstin arvioitavaksi eräälle kokeneelle lukijalle, ja kesken opetustyöpäiväni häneltä tuli sähköposti, joka alkoi suurin piirtein näin: ”Hei, olen lukenut Käärmeiden kaupungista nyt vasta osan, aiempi tekstisi X ei ihan vakuuttanut minua, MUTTA TÄMÄ…”
Se oli se ratkaiseva hetki, kun tiesin. Että se, mitä olin yrittänyt, oli onnistunut… Olin onnistunut niin hyvin kuin näillä kyvyillä ja aivoilla ja omilla sanoillani vain osasin.
Nyt Käärmeiden kaupunki on päässyt mukaan Kuvastaja-palkinnon lyhytlistalle:
- Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus)
- Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä (Robustos)
- Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Myllylahti)
- Saara Henriksson: Syyskuun jumalat (Into Kustannus)
- Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)
Seura on kova, ja lyhytlistan ulkopuolelle on myös jäänyt kovia kotimaisia fantasiakirjoja.
Olen kiitollinen ja onnellinen, että saan olla tässä porukassa mukana. Ei oikeastaan muuta sanottavaa. Käärmeiden kaupunki saavutti jo tavoitteensa ja enemmänkin. Kiitos. ❤
Hurrrrrjaa muistella nyt, kuinka vähällä oli, ettei koko kirja jäänyt tyyliin pöytälaatikkoon. Arvatkaa kuinka todennäköiseltä tuntui tekstin paisuessa ja paisuessa, että Joku suomalainen kustantamo painaisi aika lailla tuntemattomalta kotimaiselta tekijältä 164 000 sanaa / 506 liuskaa genrefantasiaa. Ei sellaista vain… tuntunut tapahtuvan esim. 5 tai 10 vuotta sitten.
NYT. TAPAHTUU.
Kiitos ihana Gummerus kirjani julkaisemisesta ja isosti onnea kaikille ehdokkaille!!!
Katri Alatalo 
Mahtavaa! Onnittelut lyhytlistauksesta 😀 Nyt sitten jännityksellä odotetaan lopullisia tuloksia. Pidin itse kovasti Käärmeiden kaupungista ja on hienoa, että se noteerataan näin. Pieni luova tauko kirjoittamisesta voi olla kirjaimellisesti luovaa, kirjoittajan mielessä kun koko ajan syntyy tarinoita. Jossain vaiheessa ne pulpahtavat ajatuksiksi, kuviksi, juoniksi, henkilöiksi, repliikeiksi… Sitä odotellessa – syksyn aikaa!
Kiitos onnitteluista!! On kyllä jännää. 🙂 Ja vähitellen alkaa se uusi tarinakin kutkuttaa… Ainakin ajatus siitä, että aah kun saa pitkästä aikaa aloittaa taas jotakin_alusta_, just niistä ensimmäisistä tekstipätkistä, ja tuntuu että kaikki on vielä mahdollista ja avointa… Vaihtelua editointivaiheeseen!
Onnea ehdokkuudesta! Varmasti ihana tietää, että kirja on otettu hyvin vastaan. 😀
Hengähtäminen kuulostaa ihanalta ja tulee varmasti tarpeeseen! Hurjalla vauhdilla olet kuitenkin kirjoittanut kirjasi viime vuosien aikana ja käynyt samalla töissä ja puuhastellut yhdistyksissä ja markkinoinut itseäsi kirjailijana. Japani ja jooga auttavat varmasti hidastamaan. Ainakin itselle japanin opiskelu oli hyvin rentoa ja antoisaa, kun kävin alkeiskurssin joku vuosi. On niin jännittävää, miten erilaisella tavalla kielet voivat rakentua keskenään.
Rentoa syksyä!
Kiitos! Kyllä tällainen piristää huimasti. Käärmeiden kaupungistakin on vuoden aikana ehtinyt tulla erilaisia arvioita, laidasta laitaan… Ja se on niin outoa, että vaikka kehuja on ollut monia, niin silti se jokin yksittäinenkin haukku osuu aina pahasti ja hetkittäin epäilee koko touhua ja omaa kirjoittamistaan. On ihan mieletöntä saada tietää ja kuulla, että joku muu jossain on saanut kirjasta irti itselleen jotain hyvää…!
Japanin opiskelu on kyllä tosiaan täyttänyt tavoitteensa tähän mennessä. Tykkään, kun on sellaista tekemistä että se vaatii vähän keskittymistä, ja tosiaan tarjoaa sellaista uutta ihmeteltävää. En vielä yhtään osaa sanoa, kuinka pitkälle tämä harrastus sitten kantaa… Mutta en aio ottaa siitä stressiä. Joko tulee opiskeltua tämä vuosi tai sitten pidempään.
Ja samoin, rentoa ja mukavaa syksyä!